Hiirose emäntä höpäjää

Näi lyhyeks se jäi tää ajatukseni.nettailu, ku päätin sit palat vuaratuksehe kummiski. Uurem plokim perustin, et o jatkoski tarpeeks tilaa (vähäks aikkaa) näil kaikellaisil kuvil. Mää ku olen saanu nyjjo näi piänel ajal tän ajatukseni.netin tilan melkkest kokonas käytettyy jo. Ei siis olisis tulevaisuut pitkäl tääl ollu missää tapaukses.

Uuret jutut löytyvä Hiirose emännä tokaplokist, eli tervetuloo kaik sin. Pirän tän plokin lähinnä Kiinanmuistojen takii, etten poistel tätä mihinkää - en ol omaa matkapäiväkirjaakaa saanu aikaseks täm pohjalt, ni jos sivun ylläpitäjä vaa sallii, ni tääl tiarot pysyvä - ainaki jonki aikaa viäl jatkoski.

Kirjottelemisiin!

Tänäpe tuntuuki sit ollee monellaist puuhaa taas. Oon pessy pyykkii, siistiny keittiöö, pitäny takas tult, skypeilly isännän kans, tehny ylimäärässii lenkkei koirie kans, saanu ol koneellaki aika paljo, mut silti ehrin käyr asioitki hoitelemas ja kaupas. Meijä viime viikov varaperhe ol tehny meil niimpal ruakkaa, ettei viäläkää tarttettu ku vähä lissää maitoo ja jukurttii. Sitä maitoo tuntuu meil nyy menevä iha hurjaste. Ja yhre heräteostoksem mää tein kans:

 Osti plikal talvikenkät, mitä o ollu vail. Ei ollu paljoo valinnav varaa näis erullisemmis kenkis, mut nahkaa ova (toivottavast pittää paikkas kans), pehmeet sisält ja varsi nätit päältäki. Eikä mittää korkoi, ni pyssyy paremmi pystyski näil meijä talviliukkail teil. Mustat tai ruskeet olisisiva ollu mummiälest paremmat, mukku ei ollu. Saa nähr, mitä tyttö sit näist meinaa. Otan ne ittel, jollei kelppaa, mut en kyl hevil lähre uusiikaa ostelemaha hetimite…

Selaskelin täsä vanhoi valokuvii ja jostai syyst olem paljo näit parikuvii jättäny laittamat mihinkää. Ku yleensä ovat melkkest kaik yhres - tai ainaki ussemmat kerral - tai sit yksikses. Mut näitäki siis löytyy:

Täsä Mustis ja Mimi nukkuva selkä selkää vaste. Taitaa siin alakulmas näkkyy Kyöstin tai Kissin karvoiki, ehkä häntää, pikkase kans. Mut selväste erilläs näist kahrest kummiski.

Täsä taas Kissi ja Mimi loikoileva yhres. Mimi kyl näyttää silt, et olisis jo joku muu asia ku nukkumine miäles, enkä yhtää muist, et miten kävi kuvan ottamisej jälkkee. Kissil yleensä tulee näis tilanteis pikkase ajaj jälkkee nii kuuma, et siirtyy vähin äänin lattial jatkamaa loikoiluas.

Kyösti ja Mustis ova aika usseste jossai yhres. Niit ei vaa ain meinaa tajut kahreks eri otukseks, ku värit täsmäävä ni hyvi. Täsä o Mustis hännäj jatkon.

 Eräällaine jatkojuttu täsäki menos Kyöstil ja Kissil.

Kissi ja Mimi täsä viärekkäi, taustal Kyösti jonku vinkulelun kans. Torennäkösest täsä o Kissi yrittäny saar Mimii riahuleikkeihi kanssas, mink touhun sit lopettaa ain, ku huamaa, et mää huamaan - siit seuraa muute karkotus sänkylt…

Tää kaksikko onki sit jo tutump varmaa monil. Näil vaa asento ja paikka vaihtuu, mut hurjaste viättävä päivittäi aikaa kiines toisissas. Täsä nyy Susu turvalliseste keräl Mustis ympärilläs.

Ja tää tyypillist hellää hetkee. Toine nukkuu ja nauttii, ku toine pittää hyvän. Vuarotelle, ni pysyy ne hankalakki turkkipaikat puhtain, mihi ei itte tahro ylettyy oikkee.

Ja tää on sit otettu jo meijä matkanki jälkkee täsä. Kissi ja Mustis viärekkäi. Mustis vähäse haikailee Kissin naaman putsaamist, mut eihä meijä neiti-karvakerä sellasest tykkää. Mustis sit pesi omii tassujas sen sijal.

Juuh, mut nyy sit pyykkei viikkaamaa ja laittamaa kaappeihi. Iltaa ov viäl jäljel! =oD

Mää en näköjäs enää ehri päivärytmii kii lainkka - ain tulee päivityksekki päivää myähäs. Mut nii se vaa välil menee. Eile olin ajos, pit välil vaa kipast koton iltapäivälenkil koirie kans ja antamas näil ruakkaa ja simmää lährin taas. Nii väsyny olin sit jo siin kahreksa tianois, ku tulin kotti, etten jaksanu enää konet avat. Takkaha laitin roihun, ku ol sevverti viluse tuntust, et saattii yks “lämpöpatteri” yäks. Elikkä näi lyhkäsel eilisist tapahtumist selvittii! =oD

Tää viime yä oliki sit viimine yä tänävuan, ku nukkusin pelkäl pussilakanal. Enstealkuu se ol hyvi riittävä, mut aamuyäst tul sellane koleus, ettei auttanu, vaiks nappasin ylimääräseks peitoks isännänki pussilakanan siit viärest. Ja saim muute aamul herätessän huamat, et Susu ol sit niitte kahre pussilakanav välis - hyris tyytyväisyyttäs, ku ol lämpimää päässy. Mää taisi sevverti nyy pyärii ja hyärii itte, ku yritin löytää lämpöst asentoo (enkä laiskuuttan jaksanu yäl peittoi hakkee) ittellen, ettei Susu pyrkiny kainaloho täl kerttaa.

Aamu om menny iha mukavis merkeis, ku oon vastaillu eile tulleisii sähköposteihi ja nyy sit tääl naputtelemas. Pitäsis niit töitäki ruvet pikkuhiljaa taas tekemähä kyl. Mut vaa pikkuhiljaa, ei kiirut - heh!

Täsä viäl yks kuva eiliselt lenki ja ruakailuj jälkkee. Kipasiv vaa viämäs tavaraa yläkerttaha, ni kaikkiha ne sit lemmikitki sin ilmestyvä. Susu tuijottaa Mimii, joka o pojan ovev viäres killittelemäs muittem menoo. Kyösti jäi rappukäytäväl ikkunarraost ulos kattelemaha, mut osus kuvaha kuitenki. Pikane napsaus tää, ku sit pit jo lähtee taas. Tällast se välil sit o.

Se ojjo torstai, kovi noppeest tuntuu aika nyy kyl kuluva ettippäi. Ihan ku oltais just vast kotti matkalt tulttu.

Se men sit vauhril eilinenki päivä. Onkoha nykysi enää mittää rauhallissii päivii ollenkaa olemaskaa? Tänää täytyy lähtee liikkeel, muttei sentäs iha het. Viäläki tul herättyy aikasi, ku mentii aikasi (yhreksäm paikkeil) nukkumahanki.

Sateist ja märkkää o ollu, mut joki o taas ehtiny ruvet laskemaha. Viäl näkkyy joen pinta kuvaski, mitä se ei sit enää tee, ku tilanne normalisoituu. Just, ku tiäm pinta kuivus, tul uus ropsaus ja kasto taas paikat. Koirat tiätty ain lenkkiej jälkkee ovak kans sen näkössii.

Simmää vast eile ehtisin käyr viikon aikan tulleet postit läpitte ja mikä kiva yllätys siält taas löytykää! Upee lapinkortti Lumikiteelt, suurkiitos! Olipa se riamulline löytö kaikkie muitte (laskujen, hih) postie joukost.

Kävin sit Kissin turkkii aamul läpitte - ja kyl mee nautittii! Voi, et se ol ihanaa, ku sain karvakerän sykkyy hyvään asentoho ja sit rupesin enste sivuilt, sit tassuihi ja rinnustaha siirtymää. Kissi paino pääs mun rinnal ja taatust, jos olisis ollu kissa, ni olisis lähteny hyrrä käyntihi. Pualnukuksis siin sit ol ja sit etti uure hyvän asennon, ku mää välil joutusi kääntelemää. Iso, pehmone kasa turkkii tul poijes, mut silti Kissi ol pörhösemp, ku alottaes. Pitäski joskus muistaa ottaa täst kuva enne ja jälkkee, ei sellast tair ol koskaa otettukkaa. Tää kuvaki o melkose hämärä, ku se o iltavalos otettu iltalenkij jälkkee, tassut märkin. On se kyl sellane pörröpallo, että! =o)

Sit laiti Kiinast ostetun cd:n koneesee ja rupesin kuuntelee sitä samal ku siivosin vaatehuaneest ylimäärässii tavaroit poijes. Sinnehä niit kamoi täält kämpäst laiti, et varaperhe saa kans tilaa omil kamoilles. Siin sit innostusin nii, et otinki kaik kamat huaneest ulos ja päätin heittää kaik sellaset kamat ja vaatteet siält poijes, mitä en ol vähää aikaa käyttäny - ja kaik rikkinäiset (muka korjaust orottamas, mukku mää mittää ehri korjat koskaa…) roskihi. Tul muute tilaa, mut men siin järjestelys aikaaki! Hyvä, et ol puuhaa, ku iski iha hurjan kova ikävä siin, ku kaunist kiinalaist perinnemusiikkii tul tuutin täyrelt. Vaiks ei me mittää sellast musiikkii siäl reissul kuultu. Kaupoiski ol kyl musiikkii - ja soiki muute koval - mut se ol tätä nykymusiikkii, eikä me sitä varsinaiseste kuunneltu. Yritettii vaa huutaa sen yli asiat toisillemme. Sitä me siäl ihmeteltiinki, et mite ne tyäntekijät sitä kestävä, ku pitäs keskittyy töihinki ja musiikki pauhaa nii kovi, et aivot kiahuu? Ihan ku olisis jossai musiikkiravintelis ollu. Mut silti tää musiikki tosiaa toi tipan silmihi. Ol se jännää ostel musiikkii siält, ku ei yhtää tiär, mitä niis sit sisäl o. Nämä ittel ostetut ainaki vaikuttava sellasilt, mitä voi oikeest kuunnellakki.

Iltapäiväl kävivä vanhuksekki piipahtamas - jättipiispammunkkie kera. Olipa kiva nähr. Munkiteltuuki tul sit oikkee urakal. Oikeest - tää yks munkki ol ainaki kolmen normaalin piispammunkin kokkone! Mut maistupa hyvält! =oP

Nykku o tullu otettuu kameraaki taas kättee, huamasin, et meil on nyy väärällaine töpseli tosa uuren kameran akkulaturis. Siihe pittää vaihtaa pää tai sit ottaa joku jatkojohtohommeli käyttöhö. Ihan ku meil ei tätä johtomerta olisis jo aikasemmi ollu iha tarpeeks olemas. Onneks on toi vanhaki kamera olemas akkulatureines. Vaiks kummaste se kuvie häviämine kyl vaikutti, ettei ol enää lainkaa nii kivaa toi kuvaamine, mitä aikasemmi. Nyy mää pelkään koko aja, et jos saa napattuu jonku kohtuullise otoksen, et sit se täsä koneel lataamises häviää jonnekki - kumminki. Ääks! Pitää vissii ottaa vaa huanoi otoksii sit… =oP

Isännält tul tiato, et hää pääsee tosa alkuvuarest kottii kahreks viikoks, mut on siis joulun ja uurevvuare Kiinas. Määhä het miättimää, et mitä mee keksittäis jottai jouluks, ettei ol koko aja miäles, et yks o joukost poijes. Mee ku ollaa tykätty ol omam perheen keske ilma mittää aikataului joulun (paitti mummun eläes viäl käytti monesti hänel luan joulurauhaj julistus telkast kattomas) - ja isäntä tiätty ollu se kokki. Nyy en tiär, mite se aika sit sujuu. Mut sujuuha se, ku pistetää sujumaha! Onha täsä viäl suunnitteluaikaaki, jos sitä tarvitaa.

Loppuhu siv viäl kuva näist meijä hyrrääjist, ennenku pit tää kaksikko herättää illal, et mää pääsin kans nukkumaha. Päiväpeitto poijes ja peiton al, ja koht oliva karvakerät taas lähel. Susu kainalos peiton al ja Mustis jalkaa vaste painautuneen peitom pääl. Siin ol hyvä nukkuu!

Aikasest aamust saak tääl o touhuttu, mut emmää oikkee mittää muut ku pyykimpesuu ol saanu aikaseks. Oon kuunnellu kiinalaist kansammusiikkii koneel samal, ku oon töit tehny (räpeltäny jottai siäl ja tääl). Kuvaustilanteiki tuntuu tullee muutamii, mut nyy o kuvanottointo jotenki iha poijes, ku ne viimeset otokset menivä taivaan tuulihi (erelline postaus). En ol sej jälkkee kameraa kättehe ottanu.

Iltakuurelt sit pakkas uni simmuihi nii painavaste, et mää meinasi ottaa pikkaset loikoilut sänkyl. Ja otinki! Samantein, ku siihe itteni pitkäks pistin, tul karvaset kaverit siihe ympäril. Susu vattam pääl, Mustis nojaamaa vasent jalkaa vaste, Mimi kainaloho iha kylkehe kii, Kyösti jalampohjii vaste nojaamaa ja Kissi kät vaste Mimiv viärehe. Siis et mul ol käsi niinku Mimin ja Kissiv välis. Kissi alko iha hurjaste henkee haukkomaha, et tul kuuma, muttei vaa suastunu poijeskaa menemähä. Meinas ilmesest, et nyy “nauttii” yhresolost, vaiks mikä olis.

Arvaatte varmaa, mitä tapahtu? Mää nukahrin. Siin men sit ilta. Heh! Pit noust sevverti, et iltalenkil käyttii, sit pikane päivitys tän ja nyy olen sit taas menos nukkumaha. Ja uskon jopa, et saan kyl kevyest unempääst kii.

Hyvää yät!

Tul tasa mialehe, ku toivottii kamppakuvii, mita maa en kyl aio tan plokihi laittaa teijan kiusaks, nii et tuleeks jollekki mialehe jottai, mist tasa olisis mahrollisuus vial ottaa kuvaa, mita haluaisisitte nahra taal, mita ei ol vial nakyny? Vial olisis huamine lauantaipaiva aikaa…

Toivomukset kommentteihi vaa, kiitos! =oD

Se alkaa loma ol loppumaisillas ja fiilis sem mukane. Paljo olisis koettavaa ja nahtavaa, muttei aikaa eika enerkkiaa enaa kayr kaikkial. Noh, ei tair enaa ol liikoi ylimaarast rahaakaa. =oP

Tasa vial illal myahaa naposteltui Dove-suklaanamui, kahvimmakust ja sit maitosuklaat. Niis ol sit kaikis jottai aforismei, ku olisis vaa ymmartany, mita sanova. Jokune enklanninkialinenki ol, etteiva mittaa “fortune cukies” ainaskaa ollu. Tul Suami naistaki mialehe: “suklaasyran, tinakuoret…”

Taksist napattu kuva, ku tasa tiav viarustaa reunust taas tallane kiva kasvi-istutus. Puitte al ain tiatyv valein tollassii pallopuskii - jokases ain kahreksam palloo. Kahreksaha o kiinalaiste onnenluku. Toi kantikas puska jatku aaltoille koko karun pituurelt ja sen katkas vaa naa kahreksa palloo valil. Sit noit etualan kukkaset ova pelargonioit. Kukkiva oikkee kivaste.

Nait tantyyppissii pikkuliikkeit ov vaiks kuip paljo katujev varsil. Kioskityyppist kauppaa, erikoisliiket, pesuloit, korjauspajoi - kaik sulas sovus.

Sit oltiinki jo Grand Mallil keskustas. Osuttii sellasee aikaa, ettei mittaa suuremppaa ruuhkaa vial ollu. Valoo ja valket, kiiltoo ja komeut - mones kerrokses.

Sit kattottii, et joku hiano laatoist tehty taireteos ol sial toisiks alimmas kerrokses lattial ja poijeslahties huamattii, et siin ol joku vempele, mist kaviva kurkkimas. Mee kans…

Se ol joku kolmiulotteine teos. Ei oikkee hyva kameran silmis tullu, mut kyl se kuva selkeenty, mika siin lattias naky, ku tan lapitte katto - siis paljain silmi paljo enempi ku nai kameran linssin lapitte.

Sikku meil ol aamiaine miales, ni maa halusi ehrottomaste kaffet saar ja pit valit sellane paikka, misa sita on tarjol. Pizza Hutist sit loyty. Otettii yks pannupitsa poytaha, syattii se kolmistas, sit kaffet ja jalkkarijatskitki paal. Tul iha hyva olo sej jalkke. Nii innostuksissan olin ruuvast, et meinasin unohtaa kuvauksen kokonas. Mut en sentas.

Sit poika halus kayr nii korkkial, ku sial paasee, et otetaa sialt kuvaa alas. Tasa se nyssit o. En tiar saak siit mittaa selvaa, ku ei tiar, mite sita kattoo. Useemmas kerrokses toi siv vaa o kummiski.

Ja leluliiket etties loytyki pelihalli, mihi voittii tuhlat kaik kolikot, mita ol tal reissul mukan. Se ei kyl ollu paljo. Vahaseha siin sai miattii, et mite mikaki toimii ja millo mitaki tehraa, kolikoitte kayttoo ja sen sellast. Pelimerkeil tual pelataa, eika kolikoil, mut se selvis vast, ku kaik koneet sylkas ain kolikot ulos saman tein.

Ja sikku poika vetas toisiksparhaat lukemat kaks kerttaa perajalkkee, kone syaksi pitkaa liuskaa ulos ja kehu kovaste, et “Vau! That was great! You are strong!” Sit mee olttii ihmeissamme, et mita kummaa tan liuskan kans sit pitas tehr. Kunnes saattii kysyttyy henkilokunnalt, ni sial o palkintopoytaki olemas, mist voi lunastaa jottai tilpehoorii, ku tarpeeks paljo nait ketjui vaa o. Tal liuskal saatii kaks varikast lyijykynaa.

Tallane ol pelisalin oviaukko. Tata jatkuu tonne sisal vaiks kuip paljo. Laitteit ov vaiks minkalaissii. Ohjeet kiinaks, ni arvauspelil pelaamiset onnistuu, mut ainaki o kayttoo nail kolikoil, mita o kertyny.

Vessassaki tul kayttyy ja se outous taal, ettei niist loyry paperii lainkka. Jollei isanta olisis varottanu, et kantsii ottaa kosteuspyyhkeit ja paperii mukkaa, ni pulas olisisi ollu. Siistei kyllaki, et ei mittaa valittamist sen suhtee.

Sit lahettii ulos rannal jokivartee kavelemaha. Taa o Huangpu-joki ja siin kulki valla isoi laivoi. Hurjan lammint ol, ku aurinko porottel koko aja kirkkaalt taivaalt, mut kiinalaisil ittel ei nayttany oleva mikkaa vaikeus liikkuu pitkishousuis ja neulepairois, pitkil hihoil. Meil hiki valus, vaiks olttii sortseil liikentees. Huh!

Taa oj joku kahvila/ravintola/kaljapaikka, misa ei kyl kovaste nakyny ihmissii. Iha muutamii sial oven suus. Pit kuitenki kuvat, ku siin selvaste sanotaa, et “huilaushan” - taukopaikka. Heh! Ei taukopaikkaa tarvittu, ku just istuttii syamas pitkan aikaa. Eka teksti kiinaa, mist eres jollai taval voi vaantaa jottai suameks.

Jos oot tarkka, ni tasa kuvas oon isannan kans kans. Pit mahruttaa ittemme “taivaankahvan” kera kuvaha - iha vakisi.

Ja tallassii kavelykatui tasa jokivarres menee, ettei tarvi liikenteen seas kulkkee.

Sit hypattii taksihi, kaytti kampil pikaseste. Ayi ol sial siivoomas just, ni haippastii sit samantein taas ulos. Lahrettii Carrefouriin ostoksil. Isanta otti repum mukkaas ja sit kipitettii kaupal. Varjosempii katujem pualii pitki.

Tayty ottaa kuvaa kaupan “namitiskilt”, mist loyty kaikellaissii kuivattui herelmii, pahkinoit erillaissii, kanankoipii (suurt herkkuu kiinalaistem mialest), kuvattui lihasuikaleit (ei kuulemma hyvii, ku ei ol hyvi maustettui - miasten mialipire) ja sit lisaks kaikellaissii hyyteloi naitte ns. perinteisempie (meijam mialest siis) karkkie lisaks. Nait hyllyi o ainaski nelja-viis ja tasa kuvas ov vast pualikas hyllyrivist, ku siin o keskel kaytavaa sellane pylvas, mika esti ottamast koko hyllykost kuvaa. Nait siis riittaa.

Ostettii lisaks ruakatarpeit ja sit kipitettii taas kampil. Saattii ruuvat jaakaappihi ja sit miahet ottiva ja lahtiva uurestas keskustaha: Grand Mallin pelihallihi - pussilline kolikoit mukanas. Heh!

Ma jain lokeroimaa ja jarjestelemaa kuvii, eritoimaa niist jokusen tanne ja paivittelemaa nettii. Ayi kavas uurestas ja silittel vaattei ja lahtiessas meinas, et pesukonees ov vial pyykkii, jos maa ne sit laitan kuivumaha, niinku viimekski. Soppii hyvi. Ulkon o alkanu keraantymaha pilvii taas ja kovaste pimiaks maisemat menny, voipi tul joku kuuro tasa. Huamisest kelist ei ol tiatoo, mut Lootuksehe olis maara men kaymaha - ja poika halus viattaa klupipaivan, eli ol punttiksel, uiskennel, lukkee lehtii… Mita sial ny kaikellaist onkaa tarjol. Ehka feikkimarkkinoil vial kerra jossai valis kipastaa. Ehka. Mita ny jaksaa. Siit taa loma o ollu valla mainio, et ollaa iha ilma aikataului menty melkkest koko aja, eika mittaa taysi lukkoollyattyi suunnitelmii, vaa vaihrettu mialialam mukkaa, mita tehraa tai jatetaa tekemat. Ei viikos sentas iha mihi vaa reppee. Paaasia, et ollaa saatu viattaa aikaa yhres - poika isas kans kahrestaanki. Vial kivampaa olisis, jos tyttoki olis mukan, mut minkas sille sit mahtaa, et lentopelko o nii hurja. Junalki tan kuulemma Venajan lapitte paasee, mut se matka kestaa viikov verra.

Nii, ja kello o nyy taal vaha yli viis iltapaival, eli Suames siin pualempaivam paremmal pualel jo.

Heh! Kannattaa ol vaativaine! Löysin ku löysinki täält sinisävyse pohjan sopivankokkosel tekstilki varustetun teeman, mihi sain oman kuvan lisättyy otsikkoho! Nyy tuntuu hyvält ja kivalt ja mahtavalt! Ei se mistää isoist asioist kii ol, mukku on kummiski. =oP

Nii se Mimosa hyvän kysymykse heitti ja varsi hyvi ja täyrellisest ol omalt kohralt kysymyksehe vastannukki.

Mää olen tätä asiaa sivunnukki jo mont kerttaa aikasemminki, mut ehkä en ol iha pelkästäs miättiny tätä. Tää o kuitenski aika iso asia munki elämäs nykyää.

Jos enste miätitää, miks mul o oma ploki, ni se toimii mul muistilistan, purkamistiän (nii hyväs ku pahaski) ja toisaalt myäs kannustimen. Jos mää kirjotan tän kaikel kansal, et tänäpe mun täytyy jottai tehr, ni sit see kans täytyy tehr. Oon nii laiska, et yritän ain välttää kaikellaist ruumiillist touhuu, jos vaa suinki siin onnistun. Toisaalt se joskus toimii motivaattorin jo enne, ku oon aikeist mittää kirjottanukkaa. Otan kuvaa enne ja sit jälkkee - siit näkkee ittekki oman kären jäljet - ja täst mää tykkään! Om myäs  kiva toisinas palat vaiks vuaren, tai jo pualenki vuaren, takassii tunnelmihi ja kurkat, millassii asioit sillo ol päällimmäisen miäles. Ne ku jäävä lopultas aika nopiaanki unohruksihi.

Yks melkkest tärkeimmist asioist on kuitenki ne kommentit, mitä plokin juttuihi tulee. Saa upeilt plokiystävilt uussii näköaloi asioihi, tukee ja kannustust - tiatoo, et joku muuki käy näit juttui/kuvii kurkkimas ja ova tunnelmis mukan. Plokistanias o valla hirmuste ihanii ihmissii! Ja yks hyvä asia kommenteis o seki, et siit pääsee monesti valla näppäräste tutustumaha myäs uussihi kivoihi plokeihi. Ittel ainaski o nii aika kortil välil, et uusis plokeis ei paljoo muute tul viarailtuu, jollei joku tee sitä ensteks, avaa niinku tiät. Blogilistal ojjo monii osoittei olemas, mist näppäräste pääsee kurkkimaa vaa niit päivitettyi plokei, mut kaik eivä ol siäl mukan.

Ja vaiks en itte plokkaiskaa, ni on täsä jo aikaa myäte tullu niim monii upeit plokkareit ystäviks - ja monet on tullu tavattuu henkilökohtasestikki - et taatust tulisisin jatkamaa näitte plokie seuraamist silti. Siin ov vaa jottai valla mahtavaa pääst osalliseks ihmiste menoihi ja touhuihi, ajatuksii ja sit ov viäl mahrollisuus laittaa oma sanasensakki sin välihi. Mikäs sem paremppaa? Aikapula vaa välil tekkee sen, et kiirees tulee helpost luettuu kuulumiset, muttei ehri kommentoimaha lainkaa, mikä jää pikkase hampaankoloho, ku tiätää, kui kivaa se ain o, ku joku o sev vaivan nähny, et laittaa tiatoo käynnistäs. Ei se pelkkä laskurinlukema paljoo kannust mihinkää. Ja niinku ihmissii muutenki, jokane plokiki o omallaises ja niis o oma tunnelma, ja ov valla kutkuttavaa, ku o erillaissii persoonii, jokka tääl sit näyttävä sitä pualt ittestää, mitä haluava.

Plokistanias on kivaa!

Kerroha sääki, mikä just SUT saa plokkaamaha? Ookko koskaa aatellu tätä tarkemmi?

Täst alkaa uuren plokin valloitus! Opiskeluu pikkase enste ja siv vast “yleisee” jakoho, vaikken nyy salaseks tätä laitakkaa. Kuvei olisis kiva oppii laittamaa ainaski. Käytän tätä samaa postaust näihi harjotteluihi täsä, ni et älkääs ihmetelkö, jos “malli” välil muuttuu ja tulee lissää asioit.

 tää o tiaroston lisätty (mitä seki sit tarkottaa)

Kuva-alpumikki löysin, mukku en ossaa käyttää. Mite kummas sin voi kansioit lisät ja mite ihmees saa kuvii mukkaa oikkee kuvin? Hmm.

tää o muakattu ajatukseni.netin ohjeittem mukkaa - onks eroo? No juu - esikatselus o, mut kuvas täsä postaukses ei näy mittää eroo… Itte ainakaa ain jaksa avail isomppii kuvei, ni jotenki hassult tuntuu. Kattotaa viäl yks vaihtoehto.

Mites nyy kävi? No, nyy tul sellasen ku olisisi alust ast halunnu. Kuva-kalleriaa en kyl erelles ossaa käyttää. Ja olipa hankalaa toi tasaus keskellekki, ku meinas koko aja joku muu osa tekstii vaa keskittyy… Kyl täsä viäl totuttelemist kuulkaa o! Mut jännää se o löytää uusii ominaisuuksii pikkuhiljaa.

Katekoriaaki olisisisiv vaihtanu, mutten tiär, misä se tapahtuu. Oikkial o “Yleises” ruksi, eikä mittää tapahru, jos otan sen poijes. Täytyy tutkii tätäki myöhemmi… Heippansaa, haa! Oppisisin tämänki - vaiks älkää ny het kysykö, et mite se tapahtu. Mukku o onnistunu kerra, ni onnistuu taatust toistekki.

Paljo uut opiskelttavaa täsä.