Hiirose emäntä höpäjää

Se men sit vauhril eilinenki päivä. Onkoha nykysi enää mittää rauhallissii päivii ollenkaa olemaskaa? Tänää täytyy lähtee liikkeel, muttei sentäs iha het. Viäläki tul herättyy aikasi, ku mentii aikasi (yhreksäm paikkeil) nukkumahanki.

Sateist ja märkkää o ollu, mut joki o taas ehtiny ruvet laskemaha. Viäl näkkyy joen pinta kuvaski, mitä se ei sit enää tee, ku tilanne normalisoituu. Just, ku tiäm pinta kuivus, tul uus ropsaus ja kasto taas paikat. Koirat tiätty ain lenkkiej jälkkee ovak kans sen näkössii.

Simmää vast eile ehtisin käyr viikon aikan tulleet postit läpitte ja mikä kiva yllätys siält taas löytykää! Upee lapinkortti Lumikiteelt, suurkiitos! Olipa se riamulline löytö kaikkie muitte (laskujen, hih) postie joukost.

Kävin sit Kissin turkkii aamul läpitte - ja kyl mee nautittii! Voi, et se ol ihanaa, ku sain karvakerän sykkyy hyvään asentoho ja sit rupesin enste sivuilt, sit tassuihi ja rinnustaha siirtymää. Kissi paino pääs mun rinnal ja taatust, jos olisis ollu kissa, ni olisis lähteny hyrrä käyntihi. Pualnukuksis siin sit ol ja sit etti uure hyvän asennon, ku mää välil joutusi kääntelemää. Iso, pehmone kasa turkkii tul poijes, mut silti Kissi ol pörhösemp, ku alottaes. Pitäski joskus muistaa ottaa täst kuva enne ja jälkkee, ei sellast tair ol koskaa otettukkaa. Tää kuvaki o melkose hämärä, ku se o iltavalos otettu iltalenkij jälkkee, tassut märkin. On se kyl sellane pörröpallo, että! =o)

Sit laiti Kiinast ostetun cd:n koneesee ja rupesin kuuntelee sitä samal ku siivosin vaatehuaneest ylimäärässii tavaroit poijes. Sinnehä niit kamoi täält kämpäst laiti, et varaperhe saa kans tilaa omil kamoilles. Siin sit innostusin nii, et otinki kaik kamat huaneest ulos ja päätin heittää kaik sellaset kamat ja vaatteet siält poijes, mitä en ol vähää aikaa käyttäny - ja kaik rikkinäiset (muka korjaust orottamas, mukku mää mittää ehri korjat koskaa…) roskihi. Tul muute tilaa, mut men siin järjestelys aikaaki! Hyvä, et ol puuhaa, ku iski iha hurjan kova ikävä siin, ku kaunist kiinalaist perinnemusiikkii tul tuutin täyrelt. Vaiks ei me mittää sellast musiikkii siäl reissul kuultu. Kaupoiski ol kyl musiikkii - ja soiki muute koval - mut se ol tätä nykymusiikkii, eikä me sitä varsinaiseste kuunneltu. Yritettii vaa huutaa sen yli asiat toisillemme. Sitä me siäl ihmeteltiinki, et mite ne tyäntekijät sitä kestävä, ku pitäs keskittyy töihinki ja musiikki pauhaa nii kovi, et aivot kiahuu? Ihan ku olisis jossai musiikkiravintelis ollu. Mut silti tää musiikki tosiaa toi tipan silmihi. Ol se jännää ostel musiikkii siält, ku ei yhtää tiär, mitä niis sit sisäl o. Nämä ittel ostetut ainaki vaikuttava sellasilt, mitä voi oikeest kuunnellakki.

Iltapäiväl kävivä vanhuksekki piipahtamas - jättipiispammunkkie kera. Olipa kiva nähr. Munkiteltuuki tul sit oikkee urakal. Oikeest - tää yks munkki ol ainaki kolmen normaalin piispammunkin kokkone! Mut maistupa hyvält! =oP

Nykku o tullu otettuu kameraaki taas kättee, huamasin, et meil on nyy väärällaine töpseli tosa uuren kameran akkulaturis. Siihe pittää vaihtaa pää tai sit ottaa joku jatkojohtohommeli käyttöhö. Ihan ku meil ei tätä johtomerta olisis jo aikasemmi ollu iha tarpeeks olemas. Onneks on toi vanhaki kamera olemas akkulatureines. Vaiks kummaste se kuvie häviämine kyl vaikutti, ettei ol enää lainkaa nii kivaa toi kuvaamine, mitä aikasemmi. Nyy mää pelkään koko aja, et jos saa napattuu jonku kohtuullise otoksen, et sit se täsä koneel lataamises häviää jonnekki - kumminki. Ääks! Pitää vissii ottaa vaa huanoi otoksii sit… =oP

Isännält tul tiato, et hää pääsee tosa alkuvuarest kottii kahreks viikoks, mut on siis joulun ja uurevvuare Kiinas. Määhä het miättimää, et mitä mee keksittäis jottai jouluks, ettei ol koko aja miäles, et yks o joukost poijes. Mee ku ollaa tykätty ol omam perheen keske ilma mittää aikataului joulun (paitti mummun eläes viäl käytti monesti hänel luan joulurauhaj julistus telkast kattomas) - ja isäntä tiätty ollu se kokki. Nyy en tiär, mite se aika sit sujuu. Mut sujuuha se, ku pistetää sujumaha! Onha täsä viäl suunnitteluaikaaki, jos sitä tarvitaa.

Loppuhu siv viäl kuva näist meijä hyrrääjist, ennenku pit tää kaksikko herättää illal, et mää pääsin kans nukkumaha. Päiväpeitto poijes ja peiton al, ja koht oliva karvakerät taas lähel. Susu kainalos peiton al ja Mustis jalkaa vaste painautuneen peitom pääl. Siin ol hyvä nukkuu!

Ei täst niiv vaa ettippäi pääse, vaiks kui yrittää. Josko viäl laittasis tänne, mite sit lopultas Kiinast kotiuruttii, vaikkei nyy niit kuvii sit voikkaa laittaa, ku ne men “rikki”.

Mää olin hermostunu jo koko erellisem päivän, ku yritettii jakkaa kaikkii kottituatavii matkalaukkuihi sillee, ettei menis ylipainomaksuu lainkkaa, tai jos menee, ni mahrollisimma vähä. Plikan matkalaukkuha meil ol siis tavaroines kans tuatavan, mut ei enää yht henkilöö, jonka “niskoil” sem painom pistäsis. Oltas valla mainioste ilma murhet päästy kottii kolme ihmise toimest. Ja hassuint mum miälest on se, et me menttii kolmel kassil ja tulttii poijes neljäl, et saattii tavaroitte painot täsmäämähä. Käsikassaraha pit saar osa painost, ku isot matkalaukut pit jakkaa sopivaiseste mun ja pojan keske. No, lopult sit poika otti kaks piänint matkalaukkuu ja niist sit heitettii kamaa mun laukkuhu ja käsikassaraha, et saattii paino noin kilon alle sallitun. Siinkohtaa olisisiv voinu hikee pyyhkii ottalt, ku punnittii nää jutut sellasel onnettomal vaa’al, mikä tuntu välil jämähtävä johonki tiättyym painoho. Esimerkkin: poika punnitti ittes, sit annettii matkalaukku sylihi, et saarais selvil, mitä laukku painaa. Juu, mittari nous, mut sikku otettii laukku taas poijes, ni mittarilukema jäi silti viäl siihe samaha, ku laukun kans. Jep!

Sunnuntaiaamul sit herätyskellon soittoho herättii, suihkus käyttii, tehtii loput pakkaukset ja lährettii lentokentäl. Sateine keli ol jo siäl ja suhmuraist. Sopivaste tul viileet, ku me lährettii - käytännös koko viikon ol ollu Kiinan normaaleihi keleihi varsi lämpimät oltavat. Melkkest tunti ajettii, ja menttii sit jonottamaha sisääntsekkauksehe, onneks ei mittää hurjii jonommuarostuksii ollu. Päästii sujuvaste tiskil ja kaik suju siihe ast hyvi, ku pojan matkalaukku jäi piippaamaha. Meijäm pit käyr sit sivus avaamas laukku ja tiätyste sen numerolukkosysteemi ol juuttunu kii, eikä meinattu millää ilveel saar sitä auk. Kyl ol noloo! Mut avautu se sit viimetteks kummiski. Ihmettelivä kuvis näkyvii laserosottimii, mikkä laittova kuiteski sit takasi, ku totesiva, et valo toimii.  Ja pojan ostaman zippon ottiva kokonas poijes, vaiks se ol iha tyhjä, ettei ol ollu polttoainet ollukkaa koskaa. Sen meinasiva laittaa roskii, mut isäntä sit pyys sen ittelles, ku sano, ettei hän ol lährös minnekkää. Sai ja anto sit sen meit kuskanneel tyäpaikkas kuskil, joka ol valla ilone täst yllätyksest. Sit taas takasi tiskil, mist saattii vihron matkaliput.

Seuraavaks sit turvatarkastuksehe, misä jouruttii isännäl sit sanomaa hyvästit. Kuski ol ollu tähäs saak mukan, ku halus välttämät kuljettaa mun matkalaukkuu, mut halus sit antaa meil omaa rauhaa, kätteli meijät ja sano heipat ja siirty syrjemmäl. Kyl ol itku lähel, ev voi muut sannoo, mut itteni tuntien, jos olisisin antanu itkun tulla, nii siit ei sit olis helpost loppuu tullukkaa. Lähtöhalit ja -pusut ja heipat ja sim mee hävittii ovist toisel pualel ja isäntä palas kuskis kans kämpil sunnuntaipäivää viättämää enne maanantain töit taas.

Passi- ja turvatarkastukset oliva pitkie jonojem pääs, mut onneks ne jonot sentäs melkose hyvi menivä ettippäi. Täl kerttaa ei matkalaukut piipannu, niinku Turust lähties, vaiks nyy mul ol yhre kameran sijast kaks kameraa, mut joku vaatteis piippas ja jouruin tarkempaa tarkastuksehe, erillisel laitteel, mut siin sit ei enää mikkää mittari heilahtanukkaa. Toi “oviaukko” tais vaa ol tosi herkäl. Miätin, et ei mul mittää muut metallii mukan ollu ku housuis pari koristenappii ja silmälasie sankat. Mut sit oltii jo sisäpualel. Meijäm pit syär aamiaine kentäl ja meinattii, et mennää johonki pikaruakapaikkaha, et ehritää hyvi. Eli siis hampurilaispaikkaha. Eikös se sit ollu ihav valla hitaal pääl. Kaks kassaa toimi, pikkase aikaa kolme - ja jonotettii yli pual tuntii, ennenku päästii tilauksii tekemähä. Sit jo olttii nii hermostuneit, et mää otiv vaa juaman ja poika vet hampurilaisaterian kurkust alas ihav vaa valla hurjal vauhril. Sit ryykästii lähtöportil ja siv vast tajuttii, et meijä lipuis oleva aika o koneeseempääsyaika, eikä lähtöaika. Heh! Ei meil olisis ollu viäl mikkää kiirus syär. No, sit päätettii tuhlat loput rempulat poijes ja kiärrettii niit putiikkei, muttei siäl tuntunu mittää oleva kivan kokost piänt ja halpaa, ni ostettii pari suklaarasiaa vaa. Loput rahat saa sit antaa isännäl tammikuus, ku tulee käymähä, ni saa mukkaas taas.

Ei sit tarvinnu istuu orottamas ollenkaa, ku tultii takasi portil, ni ol jono jo koneesee menos. Ottiva enste loppuosan koneest sisäl ja mehä olttii täl kertaa siäl, ku tulles olttii iha eres. Saattii men ensimmäiste mukan koneesee, putkee pitki päästii menemää, ettei bussil täl kerttaa. Oltii nii viimisii penkkijonos, et meijä penkkie takan ei ollu enää lissää penkkei, vaiks toisen käytäväm pualel ol pari penkkii viäl muutamii rivei meijä jälkkee. Se ol hyvä, ettei tarvinnu varoo penkin kallistuksii tehres, et onks jonkul pöytä esil vai ei, onks siäl juamii vai ei, ja niim poijes päi. Pari vähä häiritteväist asiaa siin paikas ol; et vessat oliva siin nii liki, et sen jono ol välil siin käytäväl meijän kohral ja ne hajut tuliva kans melko ikävin siält huussist matkustamom pualel JA ku matkaha kuuluvat syäminkit ja tarjoilut oliva ohitte, avasiva peräbaarin just sinne meijän taakke. Orottajii siis ol monellaissii välil, ettei meinannu mahtuu pelkil olemaankaa, ku kulkuu ol käytäväl etti- ja taappäi ja simmää pelkäsin, et joku tökkäsee jonkun juamat meijä sylihi, ku ol nii ahrast. Muttei sentää. Ku ei ollu muit murhei, ni pit murehtuu sit tällastki juttuu. Juu, mut näist hualimat tää päivämatka suju valla paremmi ja noppeemma tuntuseste ku meno Kiinaha. Vaiks Hki-Shanghaimatka kesti kahreksise tuntii ja tää tulomatka kymmene, ni jotenki aika kulus paremmi. Tul mont elokuvaa kattottuu, erilaissii pelei pelattuu, lehtiiki luettuu. Pari ateriaa tul, ettei nälissäänkää tarvinnu ol. Näistäki otettii hauskoi kuvii, mut ne ova nyssit vaa muistois.

Hesaski päästii sit putkee pitki koneest kentäl ja meijät ohjattii jatkoyhteyspualel, mis ol taas turvatarkastus. Iso ol jonotus ja tiätty ku oltii koneem peräpääs, ni olttii jonos viimissii. Sit vessas pit käyr ja mentii taas tullihi, ei tullattavaa pualel kylläki, mist päästii kotimaanlentojem pualel. Sit ol kävelyy melkkest kentän toisel pualel. Mul on tullu niimpal nestet lenno aikan, et kenkät puristiva oikkee vaa kunnol, mut käveltävä se ol, et päästii orottamaha Turkuu lähtevää konet, joka melko pia ilmottiki olevas myähäs. Ekaks kymmene minuuttii, sit vartti ja oliskoha lopult sit kakskyt minsaa myähäs lähteny. Varsi tasane ja hiano lento ol kyl, vaiks orotettii yht kokkareist kulkuu myrskyn takii, mitä sillo ol, ku matkal lährettii. Lentokapteeni kuulutti, et pyrkii ottamaa vähä aikaa kii matkal, mukku mennää vastatuulehe, ni näi lyhyel matkal ei kamalaste pääs aikatauluu kuromaha. Ja melkkest aikataulus sit oltiinki Turun kentäl. Matkalaukukki tuliva melkest peräjälkkee ensimmäisin ketjul, et päästii jatkamaa matkaa taas.

Meit oltiinki vastas ja saattii laukut kyytii samantei. Vet ripottel tulemaha ja ol jo pimiää, mut olipa kiva tunne tulla kottii! Meijä iki-ihana “varaperhe” joutu sit melkkest samantein lähtemähä kotimatkalles, ku kaukaa tuliva ja seuraavan päivän ol taas tyä- ja koulupäivä kuitenki. Pikkase ehrittii sentää kuulumissii käymää läpi.

Voi, ku se tuntu ihanalt nukkuu omas sänkys taas! Ol muute tosi kova sänky siäl Kiinas. Meil o suamalaisittai omaki sänky melkose kova, mist olen kyl tykänny, mut rajas kaikel. En tiär, mite isäntä onki tottunu nukkumaa joka yä nii koval ja joustamattomal petil, ettei mittää määrää. Oma koti kullan kallis - ja oma peti varsi sulone!

Tuliaisin tuattii meijä pesuhuaneesee uuret suihkuverhot, ku meil o ain ollu vaikeuksii löytää sopivan kokkossii Suamest. Nee ova ain nii pitkii, et makkaava lattial saak. Nyy o kivamma pituset ja tiätty taas tätä sinist. =oD Tähä olen kovi tyytyväine!

Oikkee vaa pikane tieto tänne, et koton ollaa! =o)  (onpa muute outoo kirjottaa ääkkösii taas). Konees o viikon käyttötauoj jälkkee päivityksii menos, ni on NII hitaal, ettei kärsivällisyys anna myäte orotel täsä. Puhtaasee kottii tuultii, valmiire ruakapatojen ääree - nii ihanat kotihenkettäret meil o ollu. Taal o siivottu oikkee isommal karel. Lemmikit oliva innol orottamas ja nyy tuntuu, et ollaa “koos” taas. Turvallist kotimatkaa varaperheel! Ja suurkiitos kaikest!

Kello on taal pual yhreksam paikkeil, Suames siis pual nelja. Meil onki ollu tasa melkone hulivili menos naitte matkalaukkujen kans, ku meil o plikan laukkuki taal, vaikkei itte mukkaa tullukkaa. Painoo sais ol laukuis 30 kg per holo, ja nyy meil o siis kahrel henkilol kolme matkalaukkuu. Heh! Eesintaasin ollaa tavaroit laiteltu ja pit kayr kaupast vaakaki ostamas, mika kyl toimii vaha epaluatettavaste, et kuis paljo mahtaa uskaltaa sen lukemihi luattaa. Mun oma painoki ov vaihrellu 15 kg iha kymmene minuutiv valein. Heh! Saaks sit itte valit, kumpaa lukemaa uskoo? Kasikassarakki ova lennos tasa vaihtunu monee otteesee, et ollaa saatu ruumaha menevist laukuist painoo poijes. Iha jarjetont, ku aattelee, et samaan koneesee kuitenki meneva ja luulis sen oleva lentokoneenki kannalt parempi, et se paino olis paikallas ruumas, ku sial ihmiste joukos. No, saannot ova saantoi. Siv vaa pompitaa lenno aikan hattuhyllyil usseempaa kertaa, ku tan tulles ol nii napparaa, ku kaik tavarat ol ain karen ulottuvil, eika tarvinnu mittaa painavaa raahat mukan, ku konet vaihrettii.

Arsyttaa taas iha kamalaste taa lahtorumba ja jannittaa etukattee jo toi matka. Isol kental ov vaha eri meininki taatust, mita tual Turun pikkaraisel kental. Hesassaki pitas osat sit sujuvaste oikkiaam paikkaa porhallel - saas nahr, mita me nyy kommahretaa. Taatuste jottai, niinku ain, ku lahretaa liikkeel.

Tosi sekane olo, ku tekis miali olla jo koton, mut silti jaar tannekki. Jattaa koko matka valist. Hirmu ikava kotti; plikkaa, lemmikkei, sukulaissii, torppaa, tuttuu arkee. Silti o kamala ikava jattaa taa meitti isanta taas tanne. Kolme kuukaut menee tasa valis ennenku seuraavaks nahraa. On taa kyl iha outo tilanne, mihi ollaa ittemme lykatty, ei muut voi sannoo. Oon tata varmaste ennenki sanonu, ja tuun sanomaha mont kerttaa vial uurestas, ennenku meija normaaliarki taas melkke vuarem paast alkaa.

Ayi taitaa ol ihmeissas, ku o viikov varrel tullu hankittuu kamppaa pikkase uut. Sohvasuaja, harja ja sihveli, sukkie kuivatusteline, henkareit, suihkuverhoo… Emmaa ees muist kaikkee. Mut melkkest nee oliva sellassii, mita itte ainaki kaipas valil.

Kuljetus kental on tilattu, heratyskellot asetettu oikkiaan aikaha ja sit aikasi lahretaa kental, et olis aikaa syar aamiaine sial - ja tuhlat loput rimpulat poijes. Taitaa tul sevverti kiirus menojen kans, et seuraava paivitys tulee sit Suameaikkaa huame illal, tai jopa vast maanantaiaamul, riippue kui vasyneit ollaa reissaamisest.

Et nautiskelkaaha tast loppupaivast ja huamisest sunnuntaist!

Jaahas! Ei kayny taakaa iha kommelluksitta - siis matkalaukkuje pakkaamine. Noh, tilapulaa ei onneks ol tullu, ku hyvi tiiviiste pakataa. Mut…

Juuh, loysin ittellen uuret rintsikat ja sit kaikkie muitte ostoste tiimellykses kassa ei huamannukkaa poistaa halytint tast lainkka. “heh-hee”! Nyy ei tiar oikkee, mita naitten kans tekkee. Hiiskatti!

Taal o kassasysteemi vaha samallaine ku Litleis, eli ei mittaa isoo tilaa tavaroil, vaa ne taytyy akkii lapat joko kasseihi, korihi tai karryihi siin, et takantulijat paaseva ettippai kans. Vaiks kassoi on kyl mones rivis ja harvemmi mittaa isompaa jonommuarostust on nakynykkaa. Siinkohtaa ei vaa kassatytto ollu tarpeeks tarkkan - eika mekaa, ku otettii niit tavaroit vaa kiireel vastaa… jep, jep! Jaapi yhret rintsikat sit poijes matkast.

Taal kello tulee pual nelja iltapaival, eli Suames ollaa pual yhrentoist tianoil vast. Aamusel miahet piipahtiva keskustas “taivaankahval”, mut saiva huamat, et ol lappu luukul, et se o suljettu tanape: “tervetuloo huame uurestas!”. Ei tulla, ku ei olla paikallakaa enaa. Jai siis hissileikit valist. Ihmettelinki, et kyllapa ajois tuliva takasi, ettei ollukkaa kiva “leikki”.

No, sit ol pojal jo kova nalka ja tilattii hanel pitsaa ja meil kanaa aamiaiseks. Ittel pikkase pianemp satsi, et jaksettii lahtee liikenteesee. Sateevvarjot tayty ottaa mukkaa, ku pilvet rokkuva nii alhaal, et millo hyvans tuleva veten alas.

Tast siis lahrettii: meija ovinumero. Hianot ova ovilaatat jokases asunnos meinaa!

Rappukaytavaa. Toine hissi viival, eli ei kaytos. Ei sentaa tarvinnu lahtee kavelemaha rappussii pitki. Vaiks alas viirennesttoist kerroksest ov varmaste kivamp menna ku sama matka ylos taas…

Lotuksehe matka vei seuraavaks. Taksil mentti, ettei tarvinnu vaatteit ulkon kostuttaa. Olis ollu ilkeet ol kaupas markan. Tasa alust loppuhu riksraksuhyllyy; juustonaksui, perunalastui ja tias mita muut.

Lotukse alakerras o erillaissii liikkeit ja kauppakiarroksej jalkkee oliki jo nalka. Meinattii, et mennaa kiinalaisee ravintolaa, mut se mihi ekaks olttii menos, ol iha tayn. Sit nahtii taa Chamate ja sial ol tilaa. Ei kyl iha varmoi olla, et onks jaa kiinalaine vai japanilaine ravintola, mut sin menttii. Ei jaksan ruvet jonottamaha.

Tallaset kivat menut ol, et kuvist pysty nayttamaa: tan, tan ja tan. Hih! Silti ol pari pikkast kysymysmerkkiiki, mut iha hyvii oliva kaik lopultas.

Saattii enstoiks teekupposet ettee ja neha meinas havit ennenku tajusin ottaa kuvaakaa. Nama nayttava tasa kuvalt jotai tarjoilukulhoilt, mut ova pikkassii siavii kuppei. Ja hyvaa teet!

Tul noit vasemmal olevat parsat ja keskel oleva naurallihapatakeitosjuttu ekaks, ja sevverti nalka ol, et ehrittii ne melkkest syamaha ennenku loput tilauksest tul. Mut keppui tul sit monellaist. Possuu, nautaa, soijaa, kanaa ja maustettuu riisii. Juamaks jaal jaahrytettyy hunajateet. Nam!

Ja lopuks poyta ol tan nakone. Iha kaikkii sipuleit ja possunliham paal ollut sianimuhennost ei saattu syattyy - vattat tuliva tayttee!

Pisaroitti, ku lahrettii kappailemaa kampil pai. Ilmapallot ol laitettu karrykatoksen alle sateelt suajaha. Ihmiset kulkiva paljo huput paas ja lapsil ol sareviittoi paal. Iha kiva ol ny kavel, vaiks oliki kosteet, mut ilma ei ollu liika kuuma.

Tas kuvas o yks juju, miks ol pakko ottaa taa kuva. Naytti munst nii hassult. Mahtaaks kukkaa muu huamat mittaa?

Kampil ei ollu kettaa, ku tultii. Poika ol lahteny vattallaskettelus jalkkee klupitalol punttiksel. Laitteliv vaha ostoksii paikoilles ja muutenki sit huushollii.

Huamasin, et vessapaperikki taal o mones paketis: ekaks kaupas sellasis isois sakeis, mis o nait pianemppii kahreksa tai kymmene rullan sakkei, jois sit joka ikine rulla ov vial kans yksittaispakattu muavihi.

Taa sit kirvottiki taas miattimaa, et oon havainnu muutaki vastaavaa. Keksit ova kans enste paffilaatikos, mis o sisal yks isomp muavipussi, mis o keksit sit yksittaispakattuin sen sisal.

Syamapuikotki ova enste pussis, ja sit pareittai taas pussitettui.

Ja kuim myas monet makupalat ova sellase yhre suupalallisev verra pistetty pikkupusseihi pussin sisal.

Iha oikeet ajatust taha en tiar, ku tuntuu, et roskii tulee ain iha hirmuste tan takii, mut varmaa se on taa kosteus, mika taal o. Keksit voisisin kuvitel ainaski meneva kovi akkii pehmeiks ja sitkeiks, jollei niit syar iha heti poijes. Paperikki voiva kostuu helpost, ni siks varmaa vessapaperit ova yksittaispakattu. En tiar, mut nai vois kuvitel. Mitakoha naa mahtava nail kaikil jatteil tehr taal?

Miahet kattova elokuvaa taas ja maa oon just menos mukkaa, ku alkava seuraavaa uut. Ehrin varmasti pikkase pakkaamaa matkalaukkuu jo tasa valis. Kyl se jo nii o kottiilahto miales koko aja.

Nauttikaaha lauantaist!

Ei ol kovaste tullu toiveit kuvist, oonki tainnu nait vaha ylimaarassiiki napsiskel jo. Mut yhren kuvan haluun nayttaa. Se o eile illal myahaa napsastu.

Mimosa Hymykuapal lairalt kysy tual aikasemmi, et milt Kiinalaine olut maistuu. Oletti, et sillo oltaisii kiinalaist olut juattu, mut meil olki Butvaiserii. Kayttii sit iha vartavaste ostamas tost lahikaupast kiinalais olut, et olis sita saanu maistel. Pit ottaa taas juamast lasis kuvaa ja sillee, mut nyy ei ollukkaa enaa tarjol ku tyhja pullo - epahuamios ol isanta elokuvaa kattoessas kitannu kaik ite. Sano vaa, et kyl se iha tavalliselt oluelt maistuu… Heh! Nai meil.

Miahet lahteva “hissileikkihi” tonne Shanghain “taivaankahval”, mikas se nyssit mahtaakaa oikkiast ol kutsuttun. Kovi o suhmuraine keli, ettei mittaa pitkie matkoje kuvii kyl sialt nyy saa, jollei kirkastu iha yhtakkii. Maa teen piant pakkaamist jo, et tiataa, mahtuuks meija kamat enaa mukkaa lainkkaa takas Suamehe, ku kaikellaist o tullu ostettuu ja sit poika siirtyy klupitaloilemaa ja ma lahre isannan kans viimisil tuliaisostoksil ja ehka kipastaa jossai museos samal. Illemmal luvas isannan kokkauksii taas. =oP

Viimine kokopaiva Shanghais ojjo lahteny kayntihi!

Erittii: se “taivaankahva” on kuulemma World Financial Center oikeest.

Se o ollu jo mont tunttii pimiaa taal. Aletaa koht menee nukkumaha. Kello o pikkase yli yheksa, eli koto-Suames neljaj jaljist. Viikolloppu alkamas. Ja jos haluutte jottai tiattyi kuvii taalt Kiinast, ni kurkatkaaha erelline postaus. =o)

Tasa tan kampan alueel oleva yks vesisuihkupaikka, mika ov vaa valil paal. Se nayttaa iha tyhjalt aukiolt, ku ei ol suihkui - ja lapset tykkaava paivisi lampimal kelil kuulemma tasa ittees vilvotel. Nykku o talvi, ni eivat enaa tarkene.

Miahet tosiaa lahtiva uurestas tonne Grand Mallil, et kaviva tuhlaamas kaik kertyneet kolikot sinne. Nait pianii ku saa oikeest ol laskemas, jos haluu niit ostoksihi kayttaa. Kauniit iltavalastukset ova ostoskeskuksehe laittaneet.

Ja melkossii potkyloit saivakki sit yhrest ja toisest laitteest aikaseks. Hauskaa ol kuulemma ollu.

Elokuvii siv vuaros taas illemmal. Emmaa jaksanu kaikkee kattookaa. Pesim pyykkii ja vein niit parvekkeel kuivumaha ja istuilin koneel kuvii jarjestelemas - ja sen sellast. Kyl taal kummaste aikas kulumaha saa.

Huame sit jo viimine kokonaine paiva taal, ku sunnuntaiaamuste aikasi lahretaa kental ja kotimatka alkaa. Akkii taa viikko kuluu!

Tul tasa mialehe, ku toivottii kamppakuvii, mita maa en kyl aio tan plokihi laittaa teijan kiusaks, nii et tuleeks jollekki mialehe jottai, mist tasa olisis mahrollisuus vial ottaa kuvaa, mita haluaisisitte nahra taal, mita ei ol vial nakyny? Vial olisis huamine lauantaipaiva aikaa…

Toivomukset kommentteihi vaa, kiitos! =oD

Se on sitten perjantai. Kello taalla pual kymmenen tianoil, eli siella Suomessapain se on sitten pual viis, noin. Aurinkoine paiva nayttaa olevan tulos ja tast aiotaanki lahtee liikkeel enne ku ayi tulee kamppaa siivoomaa.

Eiliselt vial sevverti, et miahet ottiva ja lahtiva klupitalon punttisalil kaymaa ja tuliva pikaseste takasi ja ottiva sulkkistarpeet mukkaa ja haipyva uurestas menoihis. Pojal vissii taa yhrenki paivan tekemattomyys kerrytti sevverti enerkkiaa, et pit johonki se paast purkamaha.

Ja sit illemmal tul vial kova nalka. Tilattii hampurilaiset ja saatiinki oikee kunnonkokkoset. Ranskikset, ketsuppii ja salaattiiki (pian keppu).

Meni muute nalka! Ja samal kattottii elokuvaa. Iha lepposa menininki!

Nauttikaaha perjantaist!